Perinteinen rakentaminen synnyttää miljoonia tonneja jätettä joka vuosi
Rakentaminen tuotti vuonna 2017 lähes 15 miljoonaa tonnia jätettä. Jos luvun kirjoittaa auki kilogrammoina, siihen tuleekin jo aika monta nollaa: 15 000 000 000 kiloa. Vertailun vuoksi kotitaloudet ja palvelut synnyttivät 3 miljoonaa tonnia jätettä.
Eniten rakentamisessa syntyi nk. mineraalista jätettä eli jätteeksi luokiteltavia maamassoja. Tästä suurin osa päätyi kaatopaikalle.
Seuraavaksi eniten rakentaminen synnytti puujätettä (193 000 tonnia) ja kolmanneksi eniten metallijätettä (164 000 tonnia). Puu- ja metallijätteen kohdalla materiaaleja saatiin melko hyvin uudelleenkäytettyä. Kaatopaikalle päätyi molempaa jätelajia noin tonni.
Kaiken kaikkiaan vaarallista jätettä syntyi rakentamisesta 139 000 tonnia.
Nykyisin rakennetaan betonista, johon tarvitaan hiekkaa ja kivimurskaa
Uutisissa on viime aikoina kuultu reportaaseja hiekkaa laittomasti rohmuavista ”hiekkamafioista”. Hiekkaa ja soraa tarvitaan paljon rakentamisessa, ja koska sen luonnollinen syntymekanismi on hyvin hidas, hiekkaa ei ehdi syntyä sitä mukaa kuin sitä käytetään. Tämä on saanut aikaan ilmiön, jossa hiekkaa kaivetaan laittomasti usein kehittyvistä maista rikkaampiin maihin vietäväksi.
Ja hiekkaahan tarvitaan paljon. Jokaista sementtitonnia kohden vaaditaan noin 6–7 tonnia hiekkaa tai soraa. Sementti taas on betonin tärkein raaka-aine. Yhdessä kuutiometrissä betonia on noin 200–400 kg sementtiä.
Sementin lisäksi betoniin tarvitaan vettä ja kiviainesta. Kiviaines koostuu erikokoisista kivirakeista. Karkein kiviaines on mursketta tai luonnonsoraa ja hienoin kiviaines luonnonhiekkaa. Kiviaineeksi käy myös murskattu betoni.
UNEPin vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan hiekan ja soran kaivaminen jättää peruuttamattomat jäljet niin rannikoille, jokiin kuin vesistöjen ja rantojen ekosysteemeihin.
