Seinäjoen kirjasto lähes räjäytti suomalaisen kirjastoarkkitehtuurin värikkäillä pikkutaloillaan ja tarinalla, jonka pohjana oli lastenkirja. Kokolattiamattoja, luolia ja reikiä seinässä. Se oli lähes ennennäkemätöntä ja uutta. Mutta arkkitehdit olivatkin kuuluisat ja kalliit pääkaupunkiseudun gurut, joiden kanssa minäkin pääsin reissuun ottamaan mallia maailmalta. Onnittelen Seinäjokea rohkeasta teosta uudistaa suomalaista kirjastoarkkitehtuuria.
Kirjasto on kansan olohuone. Näin sanottiin jo 1990-luvun alussa. Mutta miksi ne sitten usein näyttävät toimistoilta? En minä haluaisi astua kotonani harmaan muovilattian päälle ja istahtaa epämukavaan vakiotoimittajan tuoliin valkoisen pöydän ääreen. Minä haluan elämää myös kotiin, ja samalla vähän kotia kirjastotilaan. Oma sisustustyylini olisi parhaimmillaan sekoitus englantilaista kartanoromantiikkaa ja hehkuvia värejä sekä ripaus kummallisuuksia, vintagea ja hassuja ja vanhoja asioita ja esineitä iloisessa sekamelskassa. Hillitty valkoinen skandinaavisuus ei ole minun juttuni, elämässäni täytyy olla värejä ja elettyä elämää. Ja tietysti aina vähän vaaleanpunaista. Ja nämähän ovat nyt tietysti vain henkilökohtaisia mielipiteitä, makuasioita, joista ei voi kiistellä.
Mallia ja inspiraatiota maailmalta
No, urani loppumetreillä sain tutustua hollantilaisen arkkitehdin Aat Vosin kirjastokalustukseen, kun kollegat näyttivät kuvia Norjan matkalta. Valitettavasti en itse ole koskaan päässyt paikan päälle katsomaan Vosin kirjastoja, mutta sitäkin ahkerammin olen selannut kuvia ja tutkinut hänen ideoitaan ja inspiraation lähteitään.
Olen ollut onnekas siinä suhteessa, että olen aina työskennellyt organisaatioissa, jotka ovat kannustaneet kansainvälisyyteen ja verkostoitumiseen. Tästä meneekin lämmin kiitos entisille ja nykyiselle työnantajilleni, jotka ovat ymmärtäneet, että yksi toiminnan kehittymisen kantava voima on toisilta oppiminen ja benchmarkkaus. Ne lukuisat kirjastotilat ja kirjastot, joita olen maailmalla nähnyt, ovat jokainen antaneet palasen omaan ajatteluuni. Idea sieltä, toinen täältä, ja joistakin se ”ei ainakaan tollasta meille”. Etelä-Afrikan IFLA-konferenssissa vuonna 2015 eteläafrikkalainen arkkitehtitoimisto Tsai Design Studio kertoi konttikirjastoista, joita he ovat suunnitelleet Afrikkaan ja muualle maihin, joissa kiinteiden kirjastojen rakentaminen ei tule kysymykseen. Tässä oli taas yksi ahaa-elämys ja ajatus siitä, että voisiko tuollaista harkita myös Suomeen. Vaikka vuosia kului niin ajatus iti jossakin takaraivossa.
Kontteja kyllä on asetettu koulu- ja päiväkotikäyttöön jo aiemminkin, mutta kirjastona tällaista siirtokelpoista vuokrakonttia ole Suomessa aiemmin rakennettu. Kun Nekalan kirjasto piti lakkauttaa vuonna 2018 kaupungin säästövelvoitteiden vuoksi niin minä olin se, joka tämän ehkä huonon idean ilmoille heitti. No, tuosta episodista on jo aikaa ja puolustelen ja lohdutan itseäni sillä, että rakenteellisia säästöjä haettiin. Nekala on yksi pienimpiä kirjastoja verkossamme ja melko lähellä kuitenkin sijaitsevat Härmälän kirjasto sekä Sampolan aluekirjasto. Mutta kirjaston lakkautus ei tietenkään mennyt päättäjien taholta läpi, ja hyvä niin.
Kontti-idean heitin sitten Tilakeskukseen joskus vuoden 2018 lopulla, ja melko nopeasti siellä alkoivatkin pyörät pyöriä tämän hankkeen hyväksi. Saimme myös asiasta innostuneen arkkitehdin joukkomme, joka bongaili konttikahvilaa Helsingistä ja ideoi kanssamme. Toive värikkyydestä ja ”jostain ihan muusta” sanottiin ääneen.
Sisustuksesta suunnittelukilpailu opiskelijoille – jotain muuta kuin perinteistä A. Aaltoa
Nyt Nekalan pikkuruinen konttikirjasto on valmis. Oikeastaan ne eivät ole kontteja, vaan siirtokelpoisia moduuleja, mutta puhumme silti konttikirjastosta. Järjestimme Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmapäällikkö Maarit Helénin kanssa yhteistyössä Tampereen yliopiston arkkitehtiosaston kanssa arkkitehtikilpailun opiskelijoille konttikirjaston sisustuksen suunnittelusta, koska ajattelimme tätä kautta saavamme uusia ja nuorekkaita näkemyksiä kirjaston ilmeeseen. Maarit oli kirjaston puolelta tässä se moottori ja vetäjä, jotta kilpailu toteutui. Juuri ennen koronaa kävimme yliopistolla esittelemässä ideoitamme ja kilpailun sisältöä sekä tietysti kuvia Aat Vosin kirjastoista, sekä myös joistakin muista ulkomaisista vähän erilaisista kirjastoista.
